En ole taaskaan jaksanut kirjoittaa tänne, se ärsyttää. Syy on siinä, että nyt ei vaan ole oikein mitään sanottavaa. Paastokalenterin pyöritys vei aika paljon voimia, kun joka päivä piti keksiä jotain. Samaan aikaan oli paljon omaakin puuhaa. Tosin silloin pyöri kaikenlaista muutakin mielessä, ikään kuin sivujuonteina. En niitä vaan ehtinyt tänne kirjoitella, pitää kaivella joskus muistiinpanoja.

Kirjoittamisessa tuntuu olevan kaksi suurta ongelmaa. On se ns. tyhjän paperin ongelma, jossa on vaikeuksia päästä alkuun. Silloin ei tiedä että miten parhaiten aloittaisi tai ylipäänsä ei pääse alkuun. Toinen suuri ongelma on ns. painavan sanottavan ongelma. Kun pitäisi tehdä jotain suurta kirjoitustyötä, niin ei halua päästää aivokoneistoa lipsumaan sivuraiteille. Ehkä tämä jälkimmäinen tila on nyt päällä. Etsijän eka numero pitäisi saada valmiiksi ja siihen jotain painavaa sanottavaa. Samoin työn alla on seminaariesitelmä Diversity and Global Education – konferenssiin.

Itämaisessa viisaudessa on kiinalais-buddhalaisittain syntynyt ajatus tai tila ”wu wei”, jossa saavutetaan harmonia ja irtaantuminen tahtotilasta ja pakonomaisuudesta. Siinä kävelet ovesta ulos aukaisematta sitä tai ammut nuolen tahtomattasi. Vastaavanlaisia ajatuksia ovat pohdiskelleet myös kristinuskon mystikot vanhalla ja keskiajalla. Nykypäivän kasvatustieteellinen ja psykologinen keskustelu puhuu samasta asiasta trendisanalla ”flow”.

Siispä sitä saavuttamaan. Palaan asiaan.